langankierre

Taas on puoli vuotta vierähtänyt ja piti ihan miettiä blogin salasanaakin. Ei ole aikaa, ei käsitöille saati niistä kirjoittamiselle – tai sitten kyse on priorisoinnista. Viimeisen vuoden, parinkin aikana on moni muu asia ajanut käsillä tekemisen edelle.

Luin kuitenkin ihan vain jokusia päiviä, korkeintaan viikkoja, sitten paikallisesta journalistisesta julkaisusta mielipidekirjoituksen tekevistä ihmisistä. Ajatukset tuli silmäiltyä töissä kahvikupin ääressä varsin kursorisesti läpi, mutta se herätteli taas muistamaan itsekin käsillä tekemisen mielenterveydellistä arvoa. Minulle käsityöt ovat aina olleet terapiaa, ja varsinkin viime syksynä on monta kertaa ollut olo, että olisin todella terapian tarpeessa. Neuloessa uppoutuu omiin mietteisiinsä, tekeminen rytmittää ajatuksia. Ajatteleminen selvittää päätä. Ja on kiva samalla saada aikaan jotain. On kiva todeta, että osaa, ja voi yhä oppia lisää.

En tehnyt uudenvuoden lupauksia, mutta uudenvuoden tavoitteista keskusteltiin paljonkin. Olisi kai syytä lisätä tavoitteisiin vielä ajan varaaminen myös käsillä tekemiselle. Pitäisi vain aloittaa, loppu sujuukin sitten kuin itsestään. Jo päivittäisistä viisiminuuttisista kertyy aika paljon käsityöterapiaa koko vuoden ajalle.

Jonkun verran olen toki tehnyt hiljaisuuden aikanakin, yhden huivin sain paitsi valmiiksi, ehdin jo hukatakin. Ja tässä ihan vastikään valmistuneita:

Luna Moth Shawl, lankana Knitpicks Shadow ja puikot Karnaluks-reissulta shopatut Addin 4 mm pitsipyöröt.

Pinaatti- eli raglantunika, ohje mm. SK 3/2009. Lankana Tampereen kädentaitomessuilta viime marraskuussa heräteostosteltu Noro Kureyon Sock, puikot 4mm. (Kuvausassistentin puuttuessa henkarikuva saa piisata. Viisivuotiaasta voisi varmaan jo kouluttaa elävän mallin kuvaajan, mutta hänkään ei ole tällä hetkellä kotona. Sitäpaitsi järjestelmäkameran luovuttamista lapsen kätösiin täytyy varmaan nikotella ensin hetki…)

Jossain vaiheessa mietin jo koko bloggauksen lopettamista, mutta tännehän tämä kai mahtuu, siinä missä miljoonat muutkin puoliunohdetut sivut intternetissä. Ja kuka tietää, ehkä tämä on taas uuden aktiivisuuden alku ja juuri!

Nämä valmistuivat jo jokin aika sitten, mutta kuvaaja laiskottelee.

Conwy Socks Nancy Bushin kirjasta Knitting on the Road. Lankana #neulonta-kanavan jouluyllärivaihdossa lahjapaketista paljastunut Hjerten Sock 4 beige, puikot 2,25 mm.

Iso mallitilkku purkaantui, neuloin kiltisti pari oikeaa mallitilkkua ja aloitin hihaa uudestaan. Samalla sain Vision Silke-Tweedillekin ja neulaisin siitäkin mallitilkut. Hillitön inspis, pitkästä aikaa. Voikunolisikeskeytymätöntäneuleaikaa.

Riikka oli toivonut applikaatio-rautalankaa. Ei mitään havaintoa teenkö itse “oikein”, ja mistä olen applikointitapani napannut. Liekö painunut alitajuntaan jostain, sillä tuskin tuo nyt täysin itse kehitetty tyyli on. Yritän kuitenkin seuraavan työn kohdalla ottaa vaihekuvia systeemiä selvittämään.

Taisin vihdoin päästä vauhtiin! Tekaisin samalla kaavalla pari puseroa lisää tytön akuuttia syysvaatepulaa helpottamaan:

Kukkapaita ja…

kovin “uusretro” (mikä sanahirviö) omppupaita.

Kaavat siis reippaalla kädellä muokaten uusimmasta Ottobresta, kankaat ostettu Triteksiltä joskus muinoin ja kukkapaidan applikaatio vapaalla kädellä piirtäen. Ompeluinspis vain lisääntyy, taisin just luvata tehdä kaverin muksuillekin pari paitaa, ja sitten tuolla olis kangasta ja malli-idea kohta yksivuotiaan samettihaalariin…

Myös neulerintamalla tapahtuu: tässä on tulossa villatakin hiha metodilla “näin-ei-ainakaan-saisi-tehdä”, eli illan pimeinä tunteina kaivoin puikot ja lankakerän, arvoin silmukkamäärän ja aloin neuloa. Ilman oikeita tiheyslaskelmia tai edes kunnollista suunnitelmaa. Neulon siis isoa mallitilkkua…

Pienemmälle prinsessalle melkein samanlainen pitsimyssy kuin minkä isosisko aikanaan sai. Tällä kertaa lankana Novitan Bambu, puikot 3mm ja silmukoita 80. Malli oma.

Tämän keväisessä kaaoksessa olin onnistunut saamaan ufokoriin jopa niitä helposti-ja-nopeesti -neuleita:

Nämä menevät pesukonehuovutukseen heti kun uskallan laittaa:

Tämä puolestaan valmistui oikeasti jo kevät”talvella”, nimittäin paras tapa löytää hävinnyt asuste on neuloa tilalle uusi. Toimi tälläkin kertaa:

Lankana edellisissä kalen lahjus Noro Kureyon.

Päädyin sitten vaiheessa myös tilanteeseen, jossa olin pois kaikkien ihkulankojeni ja ihkupuikkojeni ääreltä ja tarvitsin kipeästi neuleterapiaa. Paikallinen K-market avusti Novita Nalle-kerällä ja setillä Novita-sukkapuikkoja. Perussukat isosiskolle ja perustumput pikkusiskolle. Aina ei tarvita hifiä ja fancya, kunhan vaan saa käsille vähän tekemistä.

En osallistunut tänä vuonna hamstereihin. Olisi varmaan pitänyt, sillä varastoissa lojuneet paksut langat ovat huudelleet siihen malliin että tulostakin on syntymäisillään. Yksi pikatyö odottaa jo viimeistelijäänsäkin, kesken on toinen ja suunnitelmissa kolmas.

Kuva-arvoitus: mitä tässä on tulossa?

Weirdrockstarin blogissa käyty ompeluaiheinen keskustelu sai minut taas tajuamaan, että puikkojen sijaan minun pitäisi tarttua koneisiin, nyt kun se vielä on jossain määrin mahdollista. Isompi riiv..prinsessa ei enää saa tuhoa aikaiseksi (sen puoleen itselleen kuin keskeneräisille ompeluksillekaan), vaan hänen uskaltaa antaa jo leikkiä samassa huoneessa missä minä väkerrän. Pienempi prinsessa puolestaan ei vielä juuri liiku, mutta kovasti näyttää sille että asia tulee lähitulevaisuudessa muuttumaan. Oivoi, kohta ovat nämä rauhalliset päivät ohi ja neuleetkaan eivät saa enää lojua rauhassa sohvapöydillä…

Olipa kerran vanha talo, jonka lattiat olivat aina niin kylmät, että jalat tarvitsivat lämmikettä. Tarvittiin arkisukat.

Onneksi Ehtymätön Lankavarasto pelastaa aina: otetaan kerä Novitan Jussia, 3,5mm ebenpuutikut (täytyyhän arkisissa asioissakin jotain luksusta olla) ja muutama iltapuhde ja pikasukat ovat valmiit. Arkisukat.

Arkisukat, Arc Socks (sic), malli oma. Silmukoiden poiminnat vähän repsottaa kantalapun sivuissa ja efelantti-jalkaterät näyttää näissä entistä töpömmiltä. Arkisukat.

Aran Paint oli taas käytössä ja Harmony Guidesin Cables & Arans toimi referenssimanuaalina. Unohtuikin raportoida tämä kirjallinen lankeemus, joka tapahtui, kun olin edellisen kerran tekemisissä Sivistyksen kanssa. Pikaselailulla Akateemisen hyllyväleissä kirja vaikutti kivalta, mutta enpä nyt sit enää oikein tiedäkään. Nuo palmikkokierrotkin olisin tehnyt toisin, jos olisin vaivautunut kahdesti ajattelemaan. Arkisukat.

Lanka nöyhtää jo nyt, ja palmikoille nyt yleisesti ottaen kävis paremmin ohut lanka.

Arkisukat.

Tartteisin hovikuvaajan tai hovimallin. Niiden puuttuessa oli pärjättävä Mr. Tripodin kanssa. Arvelin ettei Miss Sunshine olis tänään tavattavissa, mutta tokihan hän sitten näyttäytyi kun kuvaussessiot oli jo ohi. Mattimyöhäinen!

Hourglass Sweater Joelle Hoversonin kirjasta Last Minute Knitted Gifts. Lanka Rowanspun DK Kurkkulan alelaarista, väri Rush. Puikot 4mm metalliset Inox-pyöröt (!, parempia tikkuja odotellessa), ja bambusukkikset.

HGS on ollut pitkään top priority todo-listalla mutta vasta nyt sain sen loppuun. En ole näissä trendineuleista aina kuin muutaman vuoden myöhässä. Tuli kiva, kainalot vähän pussittaa mutta ilman lyhennettyjä kerroksia ei rintavarustuksen kohdalla voi muuta odottaa. Lisäsin paitaan vähän pituutta, ehkä pari senttiä lisää olis vielä voinut olla, mutta toimii näinkin. Myös kaarrokkeeseen lisäsin kerroksia, sovitin, purin ja lisäsin vielä enemmän.

Geneeriset varpaista aloitetut sukat Trekking XXL:sta, puikot 2mm, tiimalasikantapää. Ei mitään kummallista näissä.

Läjä vauvankuiviketta, tarpeeseen, jälleen törkeä kopio kaupallisesta versiosta.

Olis vaikka mitä ideoita mutten jostain syystä tahdo saada aikaiseksi kuin näitä

villavaippahousut 2-kertaisesta hahtuvasta, puikot 4mm, malli se sama oma

Boooring. Kyllä mä tästä taas alan jossain vaiheessa tekemään jotain kiinnostavaakin (niin, siellähän oottaa vain 6 kestovaippaa taas ompelijaansa ja…)

Olen joskus julistautunut meemittömäksi, muttei se sentään tarkoita ettäkö kaikki kiertolaiset huonoja olisivat. Ainakin Villapallo, Tsu, Anna ja T&T olivat muistaneet minua uusimmalla villityksellä, joka poikkesi monesta perinteisestä meemistä siinä määrin, että oli oikeasti mielenkiintoista lueskella mitä blogeja itse kukin oli päättänyt kukittaa ja miksi. (Tästä todella saa sen käsityksen että useimmat meemit ovat tylsiä, mutta niin se, sori, joskus tuntuu olevankin, etenki kun päivittäisellä blogikierroksella ei juuri muuhun törmää kuin siihen samaan meemiin joka paikassa.) Enivei, ajattelin tavoistani poiketen kuitenkin nyt listata muutaman mitä ainakin luen, ja etenkin miksi, koska ne perustelut olivat tämän meemin parasta antia.

Seuraan ahkerasti useaakin blogia mutten oikein saa aikaiseksi “tilata” uusia. Käsityöblogeja on jo valtava määrä, ja vaikka tuntemattomampia suuruuksia välillä silmäilen neuleblogiringin random-toiminnolla tai jätettyjen kommenttien kautta, päätyvät ne harvoin tilattavien listalle, kun siellä ennestäänkin on jo niin paljon. Uudet blogit ovat siis selvästi paitsiossa ja se on sääli. Sitäpaitsi olen kranttu. Ylimääräiset härpäkkeet, huonosti luettava fontti, töksähtelevä kieli, liikojen väriviritysten ja kirjakekikkailuiden viljely tai surkeat kuvat saavat minut helposti kiertämään blogin kaukaa. Eniten pidän blogeista joiden pitäjien elämäntilanteeseen ja/tai töiden tasoon/laatuun/tyyliin voin samaistua (tai jota ihailen).

Kielensä puolesta eniten viehättää Neuletiheys. Kirsillä on ihana tyyli kirjoittaa, virittää lähes aina hymynkareen suupieleen. Oikein odotan päivityksiä. Äitiintyneen henkilön polkkauksissakin on nykyisin muutenkin paljon itseä kiinnostavaa.

Susannan käsityöt on ollut suosikkilistalla myös pitkään, Susanna on yksi harvoja (paljon) ompelevia “neule”bloggaajia, ja hänen taitojensa kehittymistä on ollut vinkeä seurata tässä vuosien (huhhuh, joko tässä tosiaan jne.) myötä.

MadeByMyselfin päivitykset avaan blogilistalta jostain tuntemattomasta syystä aina ensin. Tikru on kollegani, joten voin kai jossain määrin samaistua häneen (tosin mielestäni sitä stereotyyppistä opettajapersoonallisuutta EI huhuista ja ilkeistä panetteluista poiketen ole olemassa), minkä lisäksi blogin mielenkiintoisuutta lisää varsin nopea päivitystahti sekä omintakeiset työt – blogissa on harvoin esillä jokablogin tusinafif.. eiku -neuleita.

Tuuliakaan ei todellakaan ole tusinaneuloja – blogin pariin vetää toinen toistaan taidokkaammin loppuun asti mietityt omat neulemallit ja hengästyttävä työtahti. Ehkä tässä kohtaa jopa viherrän hieman, ja päätän, että minäkin sitten.. viimeistään eläkkeellä.

Ilulla on Upea Värimaailma. Upea. Ja olen jo monta kertaa ajatellut ja vissiin ilun kommenttiraidallakin tuumannut, että hän tekee aivan minun näköisiä töitä (onneksi, kun en itse näytä saavan mitään aikaiseksi, ainakaan niin että todella toteuttaisin itseäni). Ehkä sitten joskus.. eläkkeellä jne.

Ei-käsityöblogeista luen aina SusuPetalin varsin raadollisia tarinoita, joiden jälkeen olen helpottunut (tai ainakin tuudittaudun siihen uskoon) että ne onneksi ovat fiktiota (ja suljen tiukasti silmäni siltä tosiasialta, että vastaavaa elämää eletään Ihan Oikeassa Elämässä liian monessa paikassa).

Seuraan myös Ravitsemus ja terveys -ravintoblogia, jonka moni varmasti helposti tuomitsee paatokselliseksi huuhaaksi, mutta joka mielestäni on varsin maltillisesti ja tutkimustietoon perustuen kirjoitettua pohdiskelua ruokavaliosta ja sen vaikutuksesta terveyteen. (Juu, olen erään ruokavaliosuuntauksen kannattaja jo viidettä vuotta – ja vielä hengissä.)

Uusimpia tulokkaita listallani ovat 50 villapeikkoa, oddcherry ja sky blue cardigan taidokkaiden töidensä ja kauniiden valokuvien ansiosta. Moni mielenkiintoinen blogi varmasti vielä on löytymättä, eikä tässä todellakaan ollut lueteltuna edes kymmenesosaa jatkuvasti seurannassa olevista blogeista, mutku ilta ei ole enää nuori ja käsitöitäkin tekisi mieli hetken tehdä…