[#1164] Tyytymättömyyttä
klo 02:54
satunnainen tietoisku: Tämä vuorokausirytmi vielä kostautuu ensi viikolla.
Eipä taas mene hyvin, kun kaikkea mahdollista on murehdittava. Metsästän itsetyytyväiseyyden tunnetta, mutta ainoa keino sen saavuttamiseen tällä hetkellä tuntuu olevan Kolorlinesin ja Tetrisen pelaaminen sekä huippupisteiden saavuttaminen. Osaan sentään jotain. Valitettavasti kukaan ei ole hurraamassa.
Falmiksen takki vaihtui viime yönä, pääasiallisena syynä se, että Pau kävi kampaajalla. Tytön uuden tukan myötä kateus nosti taas rumaa päätään, ja tuli tunne, että pitää tehdä jotain nättiä, mistä saa kehuja.
Tunnen olevani niin valju ja tylsä. Jotenkin sitä vaan määrittää itsensä sen kautta, paljonko saa huomiota, ja kun sitä ei tipu, vaikka kuinka kerjää, niin tekisi mieli vain ryömiä kiven alle ja jäädä sinne. Yritin sentään hieman kaunistautua Body Shopin Tea Tree -sarjan tuotteiden avulla. Elän siinä harhaluulossa, että jos holvaan naamaani riittävän määrän erinäisiä aineita, ihoni eheytyy kuin taikaiskusta, eikä se ruma kraateri enää möllötä keskellä otsaa. Pesu, kuorinta, kasvonaamio ja rasvaus, kyllä tämän pitäisi tehota. Ja paskat.
Tokihan se Gimp on tärkein kauneudenhoitotuotteeni, mutta valitettavasti se ei toimi sähköisten yhteyksien ulkopuolella. Näytän sentään katu-uskottavalta biologilta, vaikkei minulla olekaan pitkää tukka ja partaa. Se ei kuitenkaan lämmitä edes villapaidan vertaa.
Tämä päiväkin on ollut kaikkea muuta kuin tuottoisa. Heräsin joskus liian myöhään, sain lähdettyä kauppaan parikymmentä minuuttia ennen sulkemisaikaa, enkä mitään muuta sitten olekaan tehnyt (paitsi tusannut #kuukuppikunta-kanavalle sivut). Olen syönyt yrttipatonkia, viiliä, mehua ja Lontoon rakeita. Terveelliset elämäntavat minulla, ei voi muuta sanoa.
Lukijoiden kommentteja
Päiväys: 9.4.2005 19:06:45
Olen: Simo
Sähköpostini:
Nettipesäni:
Ainakin minä pidän Falmiksen uudesta väriskaalasta. Kuten Aspergerahtavat lukijasi saattavat muistaa, olin uuden layoutin aikoinaan tultua käyttöön sitä mieltä, että se oli kolkko. Nyt pidän enemmän.
Minusta on ilmeisesti vanhemmiten tulossa pehmo, kun olen alkanut pitää lämpimistä väreistä synkeitä tummansävyjä enemmän - ainakin kun kyse on jostain, mitä näkee paljon. Musta ja violetti ja mustanvioletti ovat edelleen kovia sanoja, mutta ideaalisti ne toimivat pienissä annoksissa. Nykyään haluan ennen kaikkea vaihtelua.
Kirkkaat päävärit ja niiden luonnossa esiintyvät sävyt ovat toki pitkään lymynneet takaraivossani sieltä mielihyvää antaen, mutta vasta nyt ne ovat siirtymässä latenteista aktiiveiksi vaikuttajiksi.
Tämä ei tietysti liity enää mitenkään Falmaweniin, joten poistunkin tästä "Lähetä"-napin taakse mutisemaan itsekseni.
- - -
Se oli se edellinen katsos Talvi. Tämä on Kevät.
Päiväys: 9.4.2005 20:18:22
Olen: pau
Sähköpostini:
Nettipesäni:
Myönnän sekä huonon makuni, että sopimattoman käytökseni - nauraa kihersin "Aspergerahtaville lukijoillesi"
Päiväys: 10.4.2005 0:24:16
Olen: Simo
Sähköpostini:
Nettipesäni:
No muuttuuko Falmawen sitten syksyllä ruskeaksi ja keltaiseksi, Janiika?
Tajusin vasta, että ilmaisuni, jonka Pau mainitsee voi ymmärtää viittaavan koko Falmawenin lukijakuntaan... mikä ei ollut tarkoitukseni. Vaikka mistäpä minä tiedän. *vilkaisee syrjäsilmin lukijakuntaa* Ei kai moinen asiaintila mahdotonkaan ole.
Itsessänikin on joitain Asperger-piirteitä, joita ei käy kieltäminen. Joten olen kaikkien standardien mukaan oikeutettu heittämään asiasta herjaa. :P Hyvä vain, jos kaikelle saa nauraa vapaasti.
Itse asiassa etenkin asioille, jotka saattavat olla joillekin arkoja paikkoja, sillä nähdäkseni (ja omaan kokemukseeni perustuen) useimmiten niin on juuri siksi, että yleisessä suhtautumisessa ei ole tarpeeksi huumoria.
Tietysti eri asia, jos nauru on pahantahtoista ja destruktiivista vapauttavan ja konstruktiivisen sijaan.
...
Minä jonkinasteinen Asperger: MOT.
Huokaus.
(Heli käyttää tästä Pokémon-hyökkäyksestäni nimitystä Ad infinitum. Sillä voittaa jopa nukkuvan Snorlaxin tai hämmentyneen Psyduckin ja yhdenkään Pokémonin resistanssi ei auta sitä vastaan.)
- - -
Saataa muuttuakin, ainakin viime syksy oli sellainen punaruskean sävyinen.
Asperger-asiaan en oikein osaa sanoa mitään, millään tasolla.
Päiväys: 10.4.2005 2:42:10
Olen: pau
Sähköpostini:
Nettipesäni:
Olen pahatapaisesti oppinut vuosien varrella hihittelemään myös mielen sairauksille, vastapainona typerille "hullu-vitseille".
Asperger-asiaan vaikuttanee lähipiirissä diagnosoitu tapaus, jonka kohdalla hyväntahtoista herjaa ("mjaa-a, ruoka-aineet eri puolilla lautasta, melko aspergeria") ei olla koskaan katsottu kieroon. Onnelliset hullut on parhaita hulluja :>
- - -
Mitä, ruoka-aineethan kuuluu pitää erillään toisistaan! Salaatti yhdessä nurkassa lautasta, perunat toisessa ja se kolmas, mitä nyt satutaankaan syömään, kolmannessa.
Päiväys: 10.4.2005 4:31:16
Olen: Simo
Sähköpostini:
Nettipesäni:
Jaa-a, vaikuttaa selvältä tapaukselta. ;)
Aspergerin oireyhtymä ei itse asiassa ole sairaus vaan kyseessä on yksinkertaisesti henkilön tietynlaiset synnynnäiset taipumukset esim. muistaa useimpien mielestä hyödytöntä triviaa, keskusteluja tai vaikkapa ihmisten kasvojen ilmeitä vuosien takaa; olla poikkeavasti sosiaalinen tavalla, joka vaikuttaa monesta ulkopuolisesta tylyydeltä tai itsekeskeisyydeltä; keskittyä tavattomalla innostuksella ja pikkutarkkuudella asioihin, joita monet pitävät hyödyttöminä elämän esim. taloudellisen ylläpitämisen kannalta (ts. taipumus nörttimäiseen kapea-alaiseen harrastamiseen); puhua innostuksen kohteistaan pitkään ja hartaasti ja asian näennäisestä ytimestä usein sivupoluille harhaillen; omata omalaatuisen huumorintajun, jonka kanssa muut eivät välttämättä ole samalla aallonpituudella (esim. itse puhun hyvin usein kieli puoliksi poskessa, mutta en sitä sen kummemmin ilmoita ilmeillä tai hymiöillä - odotan muiden osaavan tulkita ilmaisuani muutenkin); olla perfektionistinen ja pitää asioita keskivertoa nipottavammin järjestyksessä; yliherkkä esim. valolle, hajuille tai kosketukselle; neuroottinen hygienian suhteen, mikä ilmenee esim. pakonomaisena tarpeena käydä suihkussa joka päivä ennen pystyy olemaan, muuten ei tunnu omalta itseltään.
Kyseessä on siis vain tietynlainen luonteenlaatu, ei lääketieteellinen ongelma, jolle kuuluisi tehdä jotain. Sille ei itse asiassa voikaan tehdä paljon - kysehän on ihmisen aidoimmasta minästä. Aspergerius ei ole ongelma, ellei sitä itse koe sellaiseksi. Päinvastoin: monet historian suurhenkilöistä ovat varmasti olleet Aspergereita. Kukaan ei ole niin tehokas järjestäjä tai järkeilijä kuin Asperger tai niin omistautunut omille kiinnostuksen kohteilleen. Jos oppii kanavoimaan tämän lahjakkuuden oikealla tavalla, se on valtava etu, ei haitta. Tästähän kaikkien elämässä on loppujen lopuksi kyse, niin Aspergerien kuin ei-Aspergerien: näennäisten heikkouksien kääntämisestä vahvuuksiksi ja oman itsensä hyväksymisestä.
Lopuksi voin todeta, että en ainakaan vielä ole saanut Asperger-diagnoosia, mutta kuten jo vihjailin, kyseessä ei ole mikään absoluuttinen kategoria. Aspergeriuden skaala on liukuva ja näin ollen kaikissa meissä on sitä enemmän tai vähemmän. Itse arvioisin olevani 1/2 tai 3/4 (ehkä lähempänä jälkimmäistä) Asperger-luokituksen kriteerit täyttävä ja harvinaisen hyvin asian kanssa sinut oleva.
Haluan korostaa että Aspergerit eivät tosiaankaan ole sen kummempia kuin muutkaan ihmiset. Kaikilla on omat erikoisuutensa, Aspergerien erikoisuuksien muodostamalle joukolle on vain keksitty nimi. Hassuja toki ovat - tai olemme - tiettyjen asioiden suhteen, mutta mikäpä hassuudessa olisikaan vikana.
- - -
Täytyi ihan uteliaisuudesta vähän penkoa nettiä ja lukea aiheesta enemmän. Kallistuisin sille kannalle, että olen vain järjestelmällinen, perfektionistinen ja rutiineista pitävä, sillä vaikka sosiaalinen suosioni ei koskaan olekaan ollut järin suuri, en silti ole sosiaalisissa tilanteissa niin pihalla kuin kuvauksen mukaan pitäisi olla.
Tämä "diagnoosi" siitäkin huolimatta, että sympatia/empatia on minulle vierasta ja aamusuihku on ehdottoman välttämätön, jotta päivä käynnistyy kunnolla. ;)
