[#1155] Jotta tuntisin tehneeni jotain...
klo 01:01
satunnainen tietoisku: Miten kello voi olla jo noin paljon?
Tämä päivä on ollut vähän eriskummallinen. Toisaalta tuntuu, että olen saanut paljonkin aikaiseksi (heräsinhän sentään jo seitsemän jälkeen, ruhtinaallisten neljän tunnin (arvio) yöunien jälkeen), toisaalta taas tuntuu, että olen vain lusmuillut.
Heti aamukahdeksalta kasvimaantieteen tentti - ei kyllä mennyt hyvin (katsokaa vaikka kysymyksiä, sivun alalaidasta). Sitten seminaareja lajiutumisesta, sen perästä SPSS:n parissa tappelemista (että sitä voikin ihminen tuntea itsensä tyhmäksi).
Lukujärjestyksen annettua periksi jumitin yliopistolla käytäväkoneella useamman tunnin. Säädin ihan oikeasti jotain hyödyllistä, kuten Kuukuppikunnan juttuja, kiltapaidan painatuskuviohässäkkää, gradujärjestelyitä, sähköpostiliikennettä... Olin ilmeisesti yllättävän tehokas, kun ottaa huomioon, että yleensä vain istun koneella ja irkkaan.
Kaupan kautta kotiin, kotona pyykkikone pyörimään (pesin yhteensä kaksi koneellista). Ilta meni tietenkin koneella istuen, mutta jatkoin edelleen melko aktiivisella linjalla. Tein mm. Kuukuppikunnalle muutamia uusia bannereita (niitä oli pyydetty!) sekä valmistauduin palvelimen viikonloppupäivitykseen pelaamalla varman päälle, eli ottamalla backuppeja. Päivittelin myös Syntaksisen sivuja hieman.
Jotta en vaikuttaisi ihan pyhimykseltä ja yli-ihmiseltä, kerrottakoon, mitä en tehnyt tänään. Jätin mm. lämpimän aterian jälleen väliin (minähän en eilisestä ruoasta maksa samaa hintaa kuin tämänpäiväisestä, eikä tullut kotonakaan kokattua), enkä ole vielä blogannut Biologiblogiin tästä päivästä (sen ehkä vielä teen). Siivotakin olisi voinut.
Taisin kuitenkin jäädä plussan puolelle tästä päivästä. Ainakin tänään rustaamastani To Do -listasta on yllättävän moni kohta vedetty yli.
[#1156] Niin, ne hassut sattumukset
klo 01:21
satunnainen tietoisku: Juu juu, ihan kohta!
Muistinpa vielä pari asiaa, joista piti kirjoittaa.
Koskapa uusin W.I.T.C.H., jonka posti minulle jokin aika sitten toi, oli kannestaan runneltu, ei minulle oikein jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ottaa yhteyttä asiakaspalveluun, valittaa ja pyytää uutta, ehjää lehteä. Eihän tuo lukunautintoon tietenkään vaikuta, että kansi on osittain raadeltu, mutta kun kuitenkin noita lehtiä kerään... Sanoma Magazinesilla pahoiteltiin tapahtunutta ja luvattiin lähettää uusi lehti.
Kun palasin pässilomalta, oli tuo uusi lehti sitten saapunut. Paha vaan, että kyseessä oli väärä lehti. Sen sijaan, että olisin saanut maaliskuun lehden, joka on numero 38, sain maaliskuun W.I.T.C.H. Extra -lehden (joka on kuudes Extra-lehti). Tämä on erityisen kummallista siksi, että Extra-lehtiä ei voi tilata postitse, vaan ne on käytävät ostamassa irtomyynnistä.
Uusi reklamaatio kehiin vaan, tosin edelleen kovin ystävällissävyinen. Vastaus tuli melko nopeasti. "lähetin Sinulle maaliskuun lehden, jonka numero on 38. Tarkistin vielä tiedoistasi, että olin varmasti lähettänyt oikean numeron. Olisitko ystävällinen ja kertoisit vielä, mikä oli lähettämäni väärän lehden numero, jotta saisimme varmasti lähetettyä Sinulle oikean lehden.". Tätä kutsun jo palveluksi, tosin en vieläkään käsitä, mikä tässä nyt niin kovin pakkaa sekoittaa. Maaliskuussa on ilmestynyt kaksi Noitajengiä, ei siis pitäisi luottaa siihen, että se käteen sattuva maaliskuun lehti on automaagisesti se numero 38. Toivottavasti tuo vastausmailini, jossa väänsin tilanteen rautalangasta, selvittää tämän vyyhdin.
Sainpahan ainakin toisen Poikien planeetan jo ostamani rinnalle. Mitähän sillä tekisi?
Toinen tämän päivän kummallisuus liittyy puhelinliikenteeseen. Olin saanut puhelun minulle vieraasta numerosta, ja tapojeni vastaisesti päätin soittaa ja kysyä, kuka minua yritti tavoittaa. Vastaaja on nuori tyttö, joka ei kuulosta mitenkään tutulta, ei nimen eikä äänen perusteella. Hetkisen asiaa selviteltyäni totean, että olit varmaan soittanut väärään numeroon.
Tämä ei kuitenkaan jää tähän. Hetken kuluttua saan tekstiviestin, jossa tämä samainen tyttö kertoo, että "janni ja betta yritti soittaa mun puhelimest,en tienny eka kelle..". Minulla ei ole mitään käsitystä, keitä nämä Janni ja Betta oikein ovat ja oliko heidän tarkoituksensa soittaa nimenomaan minulle vai jollekin muulle (veikkaan jälkimmäistä). Jotenkin tällainen äkillinen väläys piss... nuorten tyttöjän maailmasta on kovin, kovin pelottava kokemus.
Kyllä, päiväni on ollut sangen tapahtumarikas. Yay for life!
