Falmawen

[Valitettavasti käyttämäsi selain ei tue tyylilomakkeita täydellisesti, eikä sivusto sen vuoksi näy kaikessa komeudessaan.]

Voisihan sitä taas tehdä jotain fiksumpaakin kuin viettää perjantai-iltaa koneen ääressä. En ole kuitenkaan ihan täysi lusmu, päivitin sentään Syntaksisen kotisivuille hallituksen naamat ja vähän muuta. Niiden kuvien kanssa meinasi hajota pää, otettu huonossa valaistuksessa, eli värit päin helvettiä. Gimpistäkään ei enää ollut kovin paljoa apua, joskus peli vain on menetetty.

Monet ovat varmaan jo huomanneet, että Falmis päivittyy edelleen melko satunnaisesti, eikä enää päivittäin, kuten joskus alkuaikoina. Ollaanhan tässä jo kahden vuoden rajapyykki ylitetty, mutta en sanoisi, että harventunut päivitystahti johtuisi siitä, ettei enää kiinnostaisi kirjoittaa tai ettei olisi mitään kirjoitettavaa. Kyllä kirjoitettavaa aina löytyy, eri juttu onkin sitten se, mitä enää uskaltaa laittaa nettiin kaiken kansan nähtäville. Joskus on myös niin, että se, mistä mielelläni kirjoittaisin, ei kuitenkaan kiinnostaisi ketään - ehkä pelkään torjuvaa vastaanottoa, joten jätän kirjoittamatta.

Bittivuodon blogiin en ole enää aikoihin jaksanut kunnolla kirjoitella. Joskus satunnaisesti naputan jotain, mitä mieleen tulee, mutta ei siinä enää ole mielestäni oikein mitään järkeä. Pitäisi kai vähitellen siis siitäkin kiemurrella irti, olisipa ainakin yksi vastuuhomma vähemmän.

Biologiblogia jaksan edelleen päivittää, sillä on sentään jokin kunnollinen funktio ja rajattua aihealue. Toki on päiviä, joista ei olisi oikein mitään sanomista, mutta raportointi on raportointia. Fanityttöblogi taas sätkii satunnaisesti, en ole ilmeisesti viime aikoina juurikaan fanittanut niin selkeästi mitään, että siitä kannattaisi kirjoittaa.

Haluaisin palata siihen välittömämpään kirjoittelun muotoon, jota Falmiksenkin alkutaipaleella on havaittavissa. Kirjoitaa tylsistä arkipäiväisyyksistä, purkaa pahaa oloa, kirjoittaa epäkorrektisti. Koska en kuitenkaan tiedä, ketkä tekstejäni lukevat ja minkä vuoksi, nousee itsesensuuri huippuunsa. Pitää miettiä, mitä kirjoittaa, ettei anna itsestään väärää kuvaa niille, jotka eivät ole tuttuja. Ettei loukkaa ketään vahingossa. Ettei saa kuulla olevansa tylsä ja typerä. Ettei saa kritiikkiä aiheesta, josta ei sitä halua. Etteivät omat tekstit joudu toisten bloggaajien hampaisiin.

Miksi sitten edes haluan kirjoittaa? Miksi haluan kirjoittaa julkisesti, jos en kestä seurauksia? Miksi en jätä tekstejä koneen kiintolevylle, kirjoita vain omaksi ilokseni?

En tiedä. Sanoisin, että huomionhakuisuus on suurin syy. Mutta tietenkin huomion pitää olla positiivista, sillä vaikka kuinka väitettäisiin, ettei ole olemassa sellaista asiaa kuin huono julkisuus, tietyissä tilanteissa tuo lausuma ei päde. Arkiminäni ei kestä suuria kolhuja, ei halua ventovieraiden arvostelevan.

Myöskin mielipiteeni jäävät tätä nykyä verkossa sanomatta. En halua aloittaa blogisotia; en halua kenenkään lyövän vyön alle tarttumalla henkilökohtaisuuksiin. Jos bloggaisin mielipiteistäni, tekisin sen todennäköisesti anonyyminä, ja antaisin vastapuolelle mahdollisimman vähän aseita hyökätä persoonani kimppuun. En pidä siitä, että ihmiset riitelevät - jos asioista ollaan erimieltä, tulisi keskittyä niihin asioihin, ei pyrkiä takomaan niitä puolustavan tai vastustavan ihmisen itsetuntoa maanrakoon.

Tekipä taas hyvää mennä aamuyöstä nukkumaan ja herätä vasta alkuiltapäivästä. Sai ainakin nukuttua riittävän pitkään. Unet olivat enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia, erityisesti tykkäsin siitä, jossa minut suostuttiin sterilisoimaan, vaikken ollutkaan vielä 30-vuotias. Unessa ajattelin, että otan sitten siitä vatsaan jäävästä arvesta valokuvan ja kannan sitä lompakossa.

Pitäisi kyetä keskittymään opiskeluun, mutta kun koko kämppä on jälleen hävityksen kauhistus, siivoaminen alkaa vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta. Pitäisi vain pysyä tiukkana, siivoamisen voi jättää ensi viikkoon. Ruokaakin pitäisi laittaa, mutta sotkuinen keittiö ei houkuttele. Olisi mukava myös käydä kääntymässä Maraconissa ja vähän leikkiä sosiaalista, lautapelejä pelaillen. Voisin ehkä asettaa Maraconin porkkanaksi, jonka voimin saisi luettua tenttiin.

Päätin ryhdistäytyä ja tenttiinluvun yhteydessä tehdä ihan oikeaa ruokaa, eikä mitään pakastepizzaa. Olin jo noin viikko sitten ostanut paketillisen tofua ja ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki käydä siihen käsiksi. Viipaloin tofun ja tein sille samanlaisen marinadin kuin yleensä soijasuikaleille.

Lopputulos ei valitettavasti ollut mitenkään makuhermoja hivelevä. Marinoinnista huolimatta tofu maistuu mäntysuopaan kastetulta pesusieneltä. Sai kyllä olla viimeinen kerta, kun tuollaiseen kosken, vastaisuudessa pidättäydyn soijasuikaleissa. Ne ovat lisäksi halvempia ja kuivatuotteena säilyvät pidempään.

Nyt pitäisi vielä keksiä, mitä teen tuolle lopulle wokille, innostuksissani kun tulin tehneeksi tupla-annoksen, että riittää huomisellekin. Minulla on viime aikoina ollut ongelmia ruokien kanssa, eli jos ruoka ei ole todella hyvää, ei todellakaan tee mieli syödä. Tavallaan siis houkuttelen itseni syömään valmistamalla herkullisia ruokia. Tällaiset pohjanoteeraukset eivät innosta sitten yhtään, olen mieluummin nälässä. On siis erittäin epätodennäköistä, että tuo wokinloppu koskaan päättyy ruoansulatuskanavaani.

Tietenkin voisin nyppiä ne tofunpalat pois, ja pistää soijaa tilalle. On kyllä aika käsittämätöntä, että samasta kasvista tehtyjen valmisteiden välillä voi olla näinkin suuri ero.

Lukijoiden kommentteja

Päiväys: 5.3.2005 13:24:50
Olen: Ilari
Sähköpostini:
Nettipesäni:

Joo, blogimaailmassa on todella typeriä sotia. Niihin ei ole varmasti kiva sekaantua.

Toisaalta, liian sensuroitu itsensäilmaisu ei ole kivaa. Mahdoton yhtälö kai.

Mutta että haluaisit tutuillesi kertoa blogin välityksellä puhtaammin kuulumisia? No julkaise blogistasi Premium-editio tutuillesi! :) Ei, en todellakaan tiedä miten. Triviaali juttuhan tuon pitäisi teknisesti olla, mutta nykyaikaisella kivikautisella softatasolla mikään ei ole triviaalia (noniin, tulihan se pakollinen teknologia-bashing sieltä sentään).

Suosittelen kuitenkin ihan henkilökohtaisesti asioista selittämistä tutuille. Vaikka sitten irkissä, jos fyysisesti ei oikein pääse tapaamaan. Toisaalta tekstipohjaisessa chat-kommunikaatiossakin on (suuret) ongelmansa, mutta eipä taida olla parempaakaan tarjolla.

- - -

Asioiden henkilökohtaisessa selittämisessä on se ongelma, että vaikka tykkäänkin puhua itsestäni, on jotenkin väsyttävää kertoa samat asiat kymmeneen kertaan. Sen vuoksi bloggaaminen on näppärää, riittää kun kerran kirjoittaa asiat, sitten muut saavat käydä lukemassa silloin, kun ehtivät.

Premium-editio ei taida ainakaan tässä formaatissa toimia, kun sitten pitäisi kikkailla salasanojen kanssa ja tehdä kaikkea muuta, mitä en osaa. LJ:ssä homma toimii paljon näppärämmin, kun entryjä voi laittaa Friends Onlyksi...

Päiväys: 6.3.2005 0:06:41
Olen: Eekku
Sähköpostini:
Nettipesäni: http://www.eekku.net

Suosittelen jatkamaan harjoituksia tofun seurassa. Jotkut parhaista ruuista ikinä sisältävät tofua, erityisesti hyvin marinoituna, leivitettynä ja paistettuna. Toisaalta jotkut melkein ankeimmista ruuista ikinä sisältävät tofua myös. Tofu on vaikeaa, mutta kovin palkitsevaa.

Helpoimmalla pääsee kun ostaa valmiiksi marinoitua tofua (jonka rakenne on murenevampi ja siksi se ei ole ihan niin ihanaa, mutta melkein) ja laittaa kastikkeeseen lisäksi vaikka kaurakermaa. Ja jos oikein innostuu, niin myös fetaa ja munakoisoa. Ja maustaa ainakin pippurilla ja paprikalla. Voih.

- - -

Tuo oli jo ihan riittävän murevaa. Tuntui jotenkin kuin olisi sientä syönyt, siis pesusientä. Mutta ehkä täytyy joskus vielä antaa valmiiksi maustetulle mahdollisuus. Siihen saakka pärjään kyllä noiden soijasuikaleiden ja -palleroiden kanssa, niitä voi mukavasti natustellakin, tulee hampaille käyttöä.

Päiväys: 6.3.2005 0:08:45
Olen: Eekku
Sähköpostini:
Nettipesäni:

Niin ja sipulia ja valkosipulia. Kuinka saatoinkaan unohtaa valkosipulin?

Päiväys: 6.3.2005 12:02:46
Olen: Simo
Sähköpostini: simo@adventurecompanion.com
Nettipesäni: http://www.cc.jyu.fi/~simoaalt/

Se että sinut yritetään ampua alas tarkoittaa, että olemassaolosi, sanasi tai toimintasi muodostaa uhan hyökkääjän egoa tai omanarvontuntoa kohtaan. Falmawen on ymmärtääkseni kohtuullisen suosittu blogi ja moni ei vain kestä A) toisen suosiota ja B) tämän rohkeutta ilmaista itseään. Olipa kyse päällepäin mistä hyvänsä kiistakapulasta, 95 prosentissa tapauksista taustalla ovat näinkin yksinkertaiset psykologiset tekijät.

Jos kriitikkosi eivät kokisi asemaasi uhkaavaksi, kyseiset henkilöt eivät tuntisi tarvetta validoida omaa olemassaoloaan kritisoimalla näkemyksiäsi. (Se kalikka älähtää jne.) Ja jos näillä henkilöillä olisi jotain annettavaa maailmalle, he perustaisivat kommunikointinsa itsestään antamiselle, eivät toisilta pois ottamiselle.

Näiden ihmisten kanssa vääntämiseen elämä on mielestäni liian lyhyt. Ainoa asia, joka antaa heidän elämälleen merkitystä on tämä egojen sota. Sinä olet mielestäni aivan eri sarjassa ja voit kokea tyydytystä siitä, että olet elämälläsi ärsyttänyt ihmisiä, jotka ansaitsevat tulla ärsytetyiksi.

- - -

Mutta joskus sanomisiani ja tekemisiäni on riepoteltu toisissa blogeissa ihan vain siksi, että se on ollut kirjoittajasta hauskaa. Tai minua on käytetty "malliesimerkkinä" jostain tietystä toimintatavasta. Se, että teen jonkun mielestä jotain sellaista, jolla retostelemalla saa hyvät naurut, ei mielestäni tarkoita, että mitenkään uhkaisin kyseisen henkilön egoa.

Ei ole myöskään järin mukavaa, että toisessa blogissa tituleerataan, että "tiesin kyllä, että Falmawenin kirjoittaja on lesbo" ja kun yritän asiaa oikaista, niin ei suostutua uskomaan, kiusallaankaan. Eikä voida tietenkään käsittää myös sitä, että minua häiritsee vain se, että jossain levitetään väärää tietoa - ei minulla mitään sitä vastaan olisi, että olisin lesbo, mutta kun en ole.

Suomalaisten bloggaajien parissa on sellaisia, joiden elämän tarkoitus tuntuu olevan toisten kiusaaminen ja nöyryyttäminen sekä pahan olon levittäminen. He provosoivat tahallaan, lukevat toisten blogeja kuin piru raamattua ja julkaisevat omia johtopäätöksiään suurina totuuksina. Se on vaan niin perin ärsyttävää.

Päiväys: 6.3.2005 19:21:53
Olen: Simo
Sähköpostini:
Nettipesäni:

Tiedän täsmälleen mistä puhut, vaikka yllä viittasinkin vähän erilaisiin tapauksiin. Mitä tulee kuvaamiisi kiusaajatyyppeihin, väitän silti kyseessä olevan itsensä validointi muiden kustannuksella.

En tarkoittanut, että teet jotain väärin, kun sanoin, että toimintasi saattaa uhata joidenkin egoa. Päinvastoin: pelkkä fiksuus ja rehellisyys - joka ei millään kuviteltavalla tavalla liity heihin - uhkaa niitä, joiden maailma on rakennettu pilkanteolle ja katkeruudelle. He eivät halua hyväksyä tosiasiaa, että elämä voi perustua oikeille saavutuksille, rehellisyydelle ja fiksulle toiminnalle, ja näin ollen he yrittävät ampua alas kaikki, jotka näin elämäänsä suhtautuvat.

Vain ihminen, jonka itsetunto on todella heikoissa kantimissa käyttää elämäänsä yrittämällä pönkittää omanarvontuntoaan halventamalla muita.

-Nimimerkki "Ilman ystäviä yläasteen ja lukion kiusaajien takia"

|< << ylös >> >|