Falmawen

Päivitys, vihdoin ja viimein. Ilmeisesti pääsi käymään niin, että kun opiskelukiireet hellittivät, löysin aina vaan uusia syitä lykätä päivittämistä, ja lopulta kirjoitettavaa olisi ollut niin paljon, että pelkkä urakan suuruus oli riittävä syy jättää se "huomiseen".

Kolme viikkoa edellisestä entrystä - varmasti pisin tauko koko Falmawenin historiassa (en nyt jaksa tarkistaa). Kolmen viikon raportti kirjoitettavana. Onneksi ei ole parempaakaan tekemistä, vieressä Vesa katsoo pellepainia SubTV:ltä, joten saan pitää koneen ihan itselläni.

Paras varmaan aloittaa siitä, mihin jäätiin. Joululomani alkoi hieman odotettua aikaisemmin, sillä päätin jättää kasviekologian tentin väliin, kun en siihen ehtinyt lukea. Uusinta on vasta helmikuussa, kyllähän tässä ehtii...

Vesa saapui Ouluun maanantain ja tiistain välisenä yönä, ja tiistaina roudasimmekin sitten ensimmäisen kuorman uudelle kämpilleni, kiitokset ceirelle kyydityksestä. Seuraavien öiden yöpymisetkin hoidettiin sitten uudessa tukikohdassa, eipähän tarvinnut vaivata päätään naapurien remontilla.

Keskiviikko ja torstai kuluivat intensiivisen shoppailun ja pakkaamisen merkeissä. Muuttolaatikoiksi sopivat erittäin hyvin hampurilaisravintoloista haalittavat ranskalaislaatikot, ovat juuri sopivan kokoisia ja litistettyinä helppo kuljettaa vaikka bussissa (teippiä tosin kuluu kokoamiseen). Vaikka tuollaisen laatikon pakkaisi täyteen kirjoja, sen jaksaa silti vielä nostaa. Minä tiedän, kirjalaatikoita tuli nimittäin ainakin 12.

Ostoskierroksella tuli hankittua kaikkea tuikitarpeellista, matoista suihkuverhoon ja parvekeharjasta saunan lämpömittariin. Hankintalista oli kuitenkin vielä hirmuisen pitkä, mutta eihän sitä kaikkea voi kerralla ostaa.

Perjantaina lähdimme Tampereelle, Ilarin ja Ennin "Taru sormusten herrasta - Neljäs aika" -juhliin. Siellä oli viihtyisää, tupa oli täynnä roolipelaajia, keskiaikaseuralaisia ja muita samanhenkisiä ihmisiä. Keski-Maa -tyylisiin tarjoiluihin kuului lembasia ja örkkijuomaa sekä muita herkkuja. Katsoimme Extended Edition DVD:istä löytyviä "pääsiäismunia", pelasimme Sormusten herra -lautapeliä sovelletuilla triviatietosäännöillä sekä jutustelimme niitä näitä aiheesta ja sen vierestä - ilta oli oikein onnistunut.

Lauantaina suuntasimme Vesan kanssa kulkumme kohti Turkua. Viikonlopun loppupuoli vietettiin melko tiiviisti neljän seinän sisällä, rankasta viikosta toipuen ja muistaakseni pitkään nukkuen (nukun pitkään aina kun siihen on mahdollisuus, joten todennäköisesti tuolloinkin).

Joulunalusviikko alkoi muutamalla ostosreissulla. Maanantaina kävimme ensin Vesan kanssa Gigantissa ja Kodin Ykkösessä. Ensiksimainitusta ostin Very Bad Things -DVD:n, ei sitä alle kuuden euron hintaan voinut laariinkaan jättää. Kodin Ykkösessä puolestaan kuolasin kaikkea mahdollista, mutta mitään en ostanut.

Maanantai-iltapäivän vietin sitten Turun keskustassa tyttöillen, eli vuorossa oli shoppauskierros Paun ja Johannan kanssa. Pääasiallisesti etsimme minulle uusia talvikenkiä, jotka Vesa oli minulle joululahjaksi luvannut. Kiertelimme siis kaupasta toiseen, naureskelimme mauttomille luomuksille ja juorusimme (Käytän edelleenkin sanaa "juoruta" synonyyminä yleiselle jutustelulle, joka velloo aiheesta toiseen. Minun puheessani se ei siis tarkoita juoruämmäilyä - ainakaan koko aikaa.). Kengätkin löytyivät, jopa yllättävän nopeasti (ehkä jo viidennestä kaupasta). Olin kerrankin järkevä, valitsin nimittäin kengät, joiden tärkeimmät ominaisuudet ovat mukavuus ja käyttökelpoisuus. Kyseiset popot ovat (yllättävän sirot) musta toppasaappaat, joiden pohjissa on kääntyvät jääpiikkilevyt. Pysynpähän ainakin tolpillani enkä palelluta kinttujani, se lienee tärkeintä.

Ostosreissun päätteeksi kävelimme Vesan luo, ja saimme kyydin Paun luo, jossa jatkoimme jutusteluamme suolaisen hiukopalan ja korvapuustien parissa. Vesa kävi poimimassa minut vasta puolenyön tienoilla, olisin kai jäänyt pidemmäksikin aikaan, niin hyvin juttu luisti. Täytyy ottaa uusiksi joskus.

Tiistaina kävimme Vesan kanssa poimimassa valitsemani kengät ja kiertelimme vielä muutamissa putiikeissa - yhdestä löytyi ihastuttavan paksua villalankaa, josta tulee oivat säärystimet. Ennen kotiin palaamista kävimme vielä Rossossa pizzalla, Vege-pannupizza on edelleen namia. Ruokailun jälkeen vuorossa oli tavaroiden pakkaaminen, ja iltasella lähdin sitten Tampereelle Paun ja Jussin kanssa.

Keskiviikkona shoppailemaan, jälleen kerran. Tällä kertaa löysin pari eläinten jäljitysopasta, joiden hankkiminen oli melkeinpä velvollisuus. Alkuillasta suuntasimme O'Connell'siin, jossa treffasimme pitkästä aikaa Annin. Vaihdoimme kuulumisia ja puhuimme jonkin verran CSC-larppikampanjastamme, jota olisi aikomus kirjoittaa eteenpäin ensi kesäksi.

Torstaina sitten junailua Jyväskylään. Jouluviikonloppu koostui muutamista peruselementeistä: vierailuja mummolaan, tarvittavien tavaroiden kokoon haalimista, nukkumista, nörttäämistä, syömistä. Minä en joulusta juuri perusta, mutta onneksi vanhempani ovat samaa maata ja Miikakin oli lähtenyt tyttöystävänsä vanhempien luo Varkauteen. Joulu oli siis osaltani vain pidennetty viikonloppu, jolloin ei tarvinnut tehdä paljoa mitään.

Jouluviikonloppuna tuli tehtyä myös yksi päätös, mikä oli loppujen lopuksi kai ihan hyvä. Minulle nimittäin tarjoutui mahdollisuus adoptoida kaksi kääpiöhamsteripoikaa, mutta aikani asiaa sulateltuani päätin, että ehkä elämäntyylini on kuitenkin hamsuparoille epäsuotuisa. Ei minun varmaankaan pidä ottaa mitään lemmikkikiveä vaativampaa elättiä. Sääli sinänsä, olin miettinyt pojille jo nimetkin valmiiksi - Pico ja Nano olisivat sopineet noille pienille karvapalloille oikein oivallisesti.

Vuoden viimeinen viikko käynnistyi, yllättävää kyllä, shoppaillen. Eteiseen piti löytää naulakko, ja joululahjaksi oli luvattu litteä näyttö nykyisen ikivanhan 15-tuumaisen putkinäytön tilalle. Molemmat löytyivät, lisäksi tuli hankittua vielä ADSL-modeemin ja reitittimen sekasikiö. Valitettavasti sain pari päivää myöhemmin tietää, että asunkin nyt VDSL-alueella, joten ADSL-reititin -kombo piti palauttaa.

Tiistaina aamupäivällä muuttokuorma lähti kohti Oulua. Farmarimallinen auto oli pakattu aivan täyteen, istuin takapenkillä suurin piirtein polvet suussa, eikä etupenkillä istuvalla äipälläkään kai liikaa jalkatilaa ollut. Kyllähän sitä kuitenkin muutaman tunnin istuu ahtaasti, kun tietää, että mukana matkustavat upea astiakaappi ja kirjahylly sekä vino pino muita tuikitarpeellisia tavaroita.

Tiistai-iltana tavaraa kuljetettiin Tuirasta Kaijonharjuun kolmen autokuormallisen verran. En ollut Oulusta lähtiessäni ehtinyt vielä pakata kaikkia tavaroitani, joten sillä aikaa kun isi ja äippä veivät laatikoita, minä lastasin vaatekaappien sisältöjä jätesäkkeihin. Yllättävän nopaesti sain omaisuuteni siirtovalmiiksi, keskiviikolle ei jäänyt enää kovinkaan paljoa pakattavaa.

Varsinainen muuttopäivä oli siis keskiviikko. Lainaan saadussa pakettiautossa ei juurikaan ollut kehumista, mutta ainakin se täytti tehtävänsä, eli siirsi parin lastillisen verran huonekaluja pisteestä A pisteeseen B. Lisäksi henkilöautolla vietiin vielä yksi kuorma.

Kun ensimmäistä pakettiautokuormallista, jossa palasiksi purettu parvisänkyni matkusti, vietiin uudelle asunnolle, minä jäin pakkaamaan viimeisiä tavaroita. Tarkoitus oli, että vanhemmat vain purkavat auton ja tulevat sitten hakemaan seuraavaa lastia. Aikani odoteltuani lopulta soitin ja kysyin, että kestääkö vielä kauan. Äippä sanoi, että ei enää pitkään. Siinä vaiheessa älysin kysyä, että "Ette kai te nyt alkaneet samantien sitä parvea kokoamaan?". Oikeassa olin. Operaatio oli kuulemma ollut välttämättömyys, jotta muut tavarat saadaan mahtumaan asuntoon. Tulipahan tehtyä, ja onneksi minun ei siihen tarvinnut osallistua, jo pelkkä purkaminen oli riittävän rasittava kokemus.

Olli lupautui kilttinä poikana vaihtamaan pyörääni ehjän takakumin. Oikeasti kyse oli tosin palvelus palveluksesta -tyyppisestä sopimuksesta: minä toin Ollille Jyväskylästä parin litran pullon Vanilla Cokea (eli vaniljanmakuista Coca Colaa). Renkaan vaihto sujui Ollilta sitä paitsi huomattavasti näppärämmin kuin jos olisin itse mennyt säheltämään. Nyt pyörä siis pelittää jälleen, täytyy vielä katsoa, josko näin talviaikaan uskaltaisi suoraa ja tasaista tietä polkea kilometrin matkan yliopistolle.

Loput tavarat mahtuivat siis toiseen pakettiautolliseen ja henkilöautoon (vaikka illalla huomasinkin, että pari pukupussia, jotka kyllä olisivat mahtuneet kyytiin, olivat unohtuneet kaappiin - ne noudettiin seuraavana päivänä). Anna oli lupautunut kantoavuksi, mikä oli oikein kiva juttu, eipähän mennyt niin kovin pitkää aikaa kuormien purkamiseen.

Kun kaikki laatikot, kassit, jätesäkit ja muut nyssäkät oli saatu raahattua sisätiloihin, oli vuorossa jälleen kerran ostosreissu. Tällä kertaa hankintalistalla olivat mm. lamput, verhot ja muut välttämättömyydet. Aloitimme Kärkkäiseltä (ja isi haki ohimennen rautakaupasta puulevynpätkän mikronalushyllyksi), josta sitten siirryimme Kodin Ykkösen kautta Säästökuoppaan. Loppuilta sitten viriteltiin valaistusta kuntoon, laitettiin tavaroita paikalleen ja jatkettiin uunin putsausta (äippä oli aloittanut kuurausurakan jo edellisenä päivänä, sen verran kamalassa kunnossa uuni oli).

Torstaina, ennen kotiinlähtöä, tehtiin vielä se vihoviimenen ja tuikitarpeelilnen ostosreissu, tällä kertaa Oulun keskustaan suuntautuen. Poikkesin OPOY:lla vaihtamassa vuokralla olevan ADSL-päätelaitteen VDSL:ään. Stockmannilta löytyi ehkä maailman sympaattisin mausteteline (mausteet laitetaan korkilla suljettaviin koeputkiin, jotka kököttävät kahdessa rivissä pienessä metallisessa telineessään). Juuttiputiikissa piipahdin pesuaineostoksilla; koska Kaijonharjusta ei tule keskustaan ihan heti lähdettyä, päätin ostaa pesuaineita litran varastokanistereihin, joista voin sitten täyttää käyttöpulloja. Kun varastopullo tyhjenee, siitä juuri täytetty käyttöpullo antaa jonkin verran liikkumavaraa, eli shampoopulloa ei tarvitse heti samana päivänä lähteä täyttämään.

Viimeisenä poikkesimme vielä Linnanmaan Prismassa, josta haalittiin lähinnä ruokavaraston täydennystä sekä evästä paluumatkalle. Jyväskylään päästiin lähtemään vasta joskus kolmen jälkeen, perille päästiin puoli yhdeksän tienoilla.

En halua edes ajatella, kuinka älytön määrä rahaa kului kaikkiin muuton yhteydessä tehtyihin hankintoihin. Suurin osa rahasta ei edes ollut minun, pappa och mamma betalar -korttia vingutettiin ehkä turhankin paljon. En voi muuta tehdä kuin kiittää, vaikka eihän se ole mikään taloudellinen korvaus. Odottakaa siihen saakka, kun voitan sen Nobelin...

Onneksi kaikki olennaisimmat hankinnat on nyt tehty, opiskelijabudjetilla suoritettava normaalielo, johon ei kuulu mitään suurempia hankintoja, voi nyt jopa olla mahdollista.

Jyväskylästä lähdin Turkuun uudenvuodenaattoaamuna. Iltapäivällä autoilimme Vampulaan Vesan vanhempien luo Vesan, Paun ja Jussin kanssa. Vesan vanhemmat lähtivät toisaalle uutta vuotta vastaanottamaan, ja me saimme viettää rauhallisen ja rennon vuodenvaihteen nelistään. Elokuvia, tanssimattoilua, saunomista, ruokaa (aivan liikaa, kaikkea ei edes ehditty syödä) - kaikkea, mitä kasvava lapsi tarvitsee.

Vampulasta palailtiin uudenvuodenpäivänä, matka sujui rattoisasti elinpeliä pelaten. Kyseisessä pelissä jokainen sanoo vuorollaan jonkin ihmisen elimen, ruumiinosan, rakenteen, eritteen tai taudin. Sanan tulee alkaa sillä kirjaimella, joka oli edellisen sanan kolmas kirjain. Jos kyseessä on jokin sellainen asia, joita on useampia (esim. silmä), voi sanan sanonut ottaa kiinnityksen jäljelle jääneisiin asioihin (tässä esimerkissä toiseen silmään), jolloin hän voi sanoa sen myöhemminkin. Jos kiinnitystä ei ota, kuka tahansa saa käyttää kiinnittämättä jääneet asiat omalla vuorollaan, jos niistä on apua. (Toivottavasti tämä nyt ei ollut aivan turhan sekava ohjeistus.)

Uudenvuodenpäivän iltaa vietimme Vesan kanssa kahdestaan, ensin torkkuen ja myöhemmin tanssipelaten. Olin alkuun todella skeptinen moisia tanssimattoja kohtaan, mutta nyt kun minut on niillä korruptoitu, onkin melko vaikea saada minut lopettamaan. Ei auta edes "Harrastat muuten juuri nyt liikuntaa" -pelottelut. Biisit tosin saisivat olla parempia...

Tänään (tai teknisesti ottaen eilen, onhan vuorokausi jo vaihtunut) nukuin pitkään. Kello lähenteli kai jo kolmea, kun vihdoin pääsin jalkeille. Muutenkin koko päivä on mennyt melko laiskasti, kaupassa sentään tuli käytyä, että saatiin pizza-ainekset. Vesa asetti pizzansyönnille ehdoksi sen, että minun pitää tehdä taikina. Vaihtoehtona oli vihannessosekeitto, joten vaihtoehtoja ei varsinaisesti ollut. Ihan kohtalaisen hyvin se pohja onnistui, ja kun siihen lisätään täytteet, kulinaristinen nautinto oli kutakuinkin valmis. Pizzaa mussuttaessamme katsoimme Kuninkaan paluun extroja ja myöhemmin telkkarista Neon Genesis Evangelionia. Vesan keskittyessä seuraavaksi ohjelmassa olleeseen pellepainiin päätin, että nyt olisi kai hyvä aika keskittyä bloggaamiseen.

Siinäpä se sitten taisi olla, kuluneet kolme viikkoa kookospähkinänkuoressa. Pellepaini loppui jo aikaa sitten, Vesa torkahti sohvalle ja levysoitinkin naksahti juuri ilmoittaen, että tämä puoli loppui tähän. Kai tästä pitäisi vähitellen valua nukkumaan.

|<         <<         ylös         >>         >|