22Kiintolevyn vaihto päittäin MacBookiin ei olekaan ihan niin helppoa kuin luulisi.

Itse fyysinen vaihto on helppoa, tarvitaan vain kolikko (jotta akun saa irti) ja pieni ristipääruuvari (jotta muisteja ja kiintolevyä suojaava osa saadaan irti), mutta en olisi uskonut kiintolevyllä tapahtuvan muutoksia kun rauta vaihtuu.

Ensimmäinen hauska yllätys on kiintolevyn nimen resetoituminen alkuperäiseksi Macintosh HD:ksi. Seuraavaksi selviää ettei käytössä olevat ohjelmatkaan ihan shokitta selviytynyt, mm. Missing Sync vaatii uudelleenrekisteröitymisen. Noh, se ehkä haistelee rautatietoja jotta ohjelma varmasti pysyisi oikealla ihmisellä. Tämän jälkeen tulee vähemmän mielyttäviä yllätyksiä: turvallisuusmielessä muutetut asetukset ovat myöskin resetoituneet takaisin oletusarvoihinsa, vaikka käyttäjätunnukset ovat edelleen olemassa. Esimerkiksi ennen yhdellä käyttäjätunnuksella ei ollut oikeutta käyttää kaikkia ohjelmia, mutta kiintolevyvaihdon jälkeen on. Toinen itseä häiritsevämpi muutos on ettei salasanaa vaaditakaan näytönsäästäjän tai unitilasta poistumisen jälkeen.

Kuitenkin kun kiintolevy pääsi turvallisesti takaisin “omaan” kannettavansa rautaan löysi se jälleen omat asetuksensa. Jos jollain on tietoa mistä syystä tämmöistä tapahtuu niin kertokaa ihmeessä. En ainakaan keksi tuolle Macin omien asetusten muutokselle mitään järkevää selitystä (muuta kuin että se on vahinko).

2Physical Volume (PV) luodaan levyistä (esimerkiksi /dev/hda) tai levyn osioista (esimerkiksi /dev/hda1). Näitä yhdistämällä (tai käyttämällä yhtä PV:tä) luodaan Volume Groupeja (VG). Volume Groupeja tehdessä määritellään minkä kokoisia osia PV:stä yhdistellään Logical Volumeiksi (LV). Nämä pikkuosat ovat siis Physical Extentejä (PE).

2222RFID:stä puhutaan aina välillä hyödyllisenä ja välillä vaarallisena asiana. Aluksi se rakennettiin halvaksi inventaariota helpottavaksi tekijäksi ja esimerkiksi eläinten helppoon tunnistamiseen. Siihen se on erinomainen pienen koonsa, ominaisuuksiensa ja halpuutensa ansiosta.

Nykyään RFID-piirejä laitetaan myös passeihin, jonka avulla omistaja tunnistuu suhteellisen hyvin. Suomessahan sirulle laitetaan samat tiedot kuin näkyvät muutenkin passissa, eli kuva ja tärkeimmät henkilötiedot. Poliisin sivuilla kerrotaan että “Suomen passeissa on kaikki standardin mahdollistamat vapaavalintaiset lisäturvaominaisuudet” ja “Sirun tiedot on suojattu luvattomalta lukemiselta”, eli olemme suojautuneet niin pitkälle kuin tällä tekniikalla voi. Jos haluaa tehdä parhaansa ettei henkilötiedot joudu vääriin käsiin uudesta, hienosta passista, kannattaa varmistaa ettei jätä passia jonnekin lojumaan, eikä vahingossa laita passia laukkuunsa tai povariinsa avoimena (ei kai kukaan niin huolimattomasti pidä passiaan), sillä kansissa on yksi sirua etälukemiselta suojaava osuus. Tähän mennessä kun ei ole kehitetty oikeasti hyvin suojaavaa järjestelmää, jotta asiaan perehtyneet eivät voisi lukea sirulla olevaa tietoa.

Syitä on monia: eihän halpaan siruun ole järkevää iskeä paljon lisämaksua aiheuttavaa “rautaa”, kyllä pieni salaus riittää, eihän kyseistä tietoa voi lukea kuitenkaan kovinkaan kaukaa ja miten kävikään kun sirun suojaa alumiinilla, tai muulla metallilla?

Turvallisuudentavoittelua on ollut tälläkin saralla. Melanie Rieback on kehitellyt suojakentän luovan vartijan (RFID Guardian), jolle voi luoda omia ACL-listoja, joiden perusteella vartija päästää tai ei päästä vastaukset rfid-sirulta läpi. Nimeomaan vastauksia, eikä kyselyitä, joka on yksi heikkous, sillä on olemassa tappokytkin-pyyntöjä, joilla rfid:n saa sammutettua, ja nämä siis pääsevät läpi.

Tällä hetkellä (prototyyppi) rfid-vartija maksaisi n. 400e, josta lähes koko hinta perustuu käytettävään cpu:hun, mutta yrittävät saada hinnan lähemmäksi 100 euroa. Pointtina kuitenkin, että kaiken tarvittavan rfid:n lukemiseksi ja häiritsemiseksi saa hankittua helposti, kunhan on valmis maksamaan. Ymmärtääkseni väärennetyn passin tarvitsevat ovat valmiita maksamaan passistaan ja hyvin tehty suomalainen passi on kysyttyä tavaraa… mutta ehkei enää nykyään kun nämä uudet passit ovat niin hyvin suojattuja…

Aiheesta lisää englanniksi:
MR CCC podcast131131131131

Artikkeli Melanie Riebackin tutkimuksista132132132132

MR:n RFID viirus133133133133

MR:n rfid guardian134134134134

Aikani tapeltua uusien Nokian softaversioitten kanssa jotka poistivat kyllä bugejakin, päivittelin hiljalleen musiikin siirtoon tekemääni skriptiä ja tein siitä enemmän jaoteltun. Skripti jakaantuu nyt kahteen osaan, lähinnä sen vuoksi, että huomasin ajoittain tarvitsevani pelkkää soittolistojen generointia poistettuani tiedostoja (podcasteja) puhelimestani.

Niinpä uudet versiot ovat tässä. Uutuutena on kaapelin käyttömahdollisuus siirtovälineenä (kaapeli on nopeampi kuin bluetooth, ajatelkaas ;-D) ja skripti myös tarkistaa, onko tiedosto jo kerran siirretty. Kä-te-vää.

Pitäkää muuten hyvänänne. Ihan vapaasti saatte muokata eteenpäin ja parannella. Vaihdoin puhelimeni N95:een joka osaa ihan itse ladata podcasteja ja tehdä soittolistoja, joten tämän skriptin ylläpito ei itseäni enää liiemmin kiinnosta.

musasiirto
echo “Haluatko siirtää musiikkia vai äänikirjoja? [M/a]”; read musa
for dir in “$1″; do
echo “käsitellään hakemistoa: ${dir}”
cd $dir
if [ $musa=’m’ -o $usb=’M’ ]
then
hakemisto=Musiikki/”${dir}”
else
hakemisto=Aanikirjat/”${dir}”
fi
echo “Haluatko käyttää USBia vai Bluetoothia [u/B]?”;read usb
if [ $usb=’u’ -o $usb=’U’ ]
then
for file in $( ls *.mp3 ); do
onko=`sudo obexftp -u 1 -c Miian -C “${hakemisto}” -l|grep -c “${file}”`
if [ $onko -eq 0 ]
then
sudo obexftp -u 1 -c Miian -C “${hakemisto}” -p “${file}”
if [ $? -eq 0 ]
then
echo “siirto onnistui”
else
echo ${file}” ei siirtynyt. Yritä uudelleen.”
fi
else
echo ${file}” on jo siirretty.”
fi
done
else
if [ $usb=’b’ -o $usb=’B’ ]
then
for file in $( ls *.mp3 ); do
onko=`obexftp -b mac-osoite-tähän-kohtaan -B 10 -c Miian -C “${hakemisto}” -l|grep -c “${file}”`
if [ $onko -eq 0 ]
then
sleep 5
obexftp -b mac-osoite-tähän-kohtaan -B 10 -c Miian -C “${hakemisto}” -p “${file}”
if [ $? -eq 0 ]
then
echo “siirto onnistui”
else
echo ${file}” ei siirtynyt. Yritä uudelleen.”
fi
else
echo ${file}” on jo siirretty.”
fi
sleep 5
done
else
exit 1
fi
fi
done
sh ~/.omatskriptit/soittolistapuh
exit 0

Soittolistojen tekeminen vaikeutui jossain vaiheessa ja gammu suostui toimimaan vain, jos puhelimen ja koneen välille oli luotu pysyvä liitos. Nopein ja helpoin tapa tehdä asia quick-and-dirty -menetelmällä oli mountata kännykkä osaksi järjestelmää FUSEa hyväksikäyttävällä OBEXFS:llä.

soittolistat
echo “Ota näppäimistölukko päältä”
read ok
if [ ‘$OK’='k’ ]
then
sudo obexfs -b mac-osoite-tähän-kohtaan -B 10 /media/nuunuu -o allow_other
sleep 5
gammu –nokiaaddplaylists
sleep 5
gammu –deletefiles d:/predefgallery/predefplaylist/predefringtones1.m3u
sleep 5
gammu –deletefiles d:/predefgallery/predefplaylist/predeftones.m3u
sleep 5
gammu –deletefiles d:/predefgallery/predefplaylist/predefmusic.m3u
sleep 5
gammu –deletefiles d:/predefgallery/predefplaylist/predefalerttones.m3u
sleep 5
gammu –deletefiles d:/predefgallery/predefplaylist/predefringtones.m3u
cd ..
sudo umount /media/nuunuu
else
echo “Et ottanut näppäimistölukkoa pois päältä”
fi
exit 0

Ilmaiset puhesyntetisaattorit eivät ole yleensä parhaimpia… eikä ne maksullisetkaan kuulemma ole yhtä juhlaa myöskään. Käytin vuosia sitten Linuxilla festivalia lähinnä hauskuuttaakseni itseäni, mutta sillä pystyi myös kuunteluttamaan itsellään pidempiä tekstejä. Useimmiten tosin tekstin tärkeimmät osat unohtuivat samantien, kun aivot syystä tai toisesta löytää mieluummin “puhujan” virheet, kuin kuuntelee itse asiaa.

Tekstistä puheeksi -järjestelmä festival osaa lukea englanniksi erittäin hyvin, joten jos englanninkielisiä tekstejä joutuu lukemaan, voi festivalin tuoma lisuke auttaa ainakin niitä joille pelkkä lukeminen ei riitä. Suomenkielisen tekstin lukeminen festivalin kautta voi olla monelle liian naurettava kokemus, mutta onneksi sitäkin voi testata tarvitsematta itse luoda kielitiedostoa. Esimerkiksi debian-projekti on paketoinut suopuheen valmiiksi paketteihin festvox-suopuhe-common, festvox-suopuhe-lj ja festvox-suopuhe-mv.

Festivalia voi käyttää asentamalla kyseisen ohjelman ja komentamalla sitä. Tämä toimii esimerkiksi sanomalla festival komentoriviltä ja sitten festivalin omalla komentorivillä komentaa (begin (SayText "foo ja bar")). Kuitenkin voi olla mukavampaa käyttää jotain graafista ohjelmaa, kuten KSayIt (KDE-paketti), joka tarvitsee kttsd:n.

Jos KSayItissä haluaa käyttää jotain muuta kieltä kuin englantia, kannattaa se käydä valitsemassa Settings-valikosta. Suomenkielinen ääni lisääntyy (kunhan oikeat paketit on ensin koneelle haettuna ja oikeassa paikassa) Configure KSayIt-kohdan kautta, Voice ja Launch control center -napin välityksellä Talkers-välilehdelle, jossa lisätään (Add-napilla) uusi suomenkielinen ääni (Finnish). Seuraavaksi käyttöön otettava kieli kannattaa laittaa ensimmäiseksi listalla, sillä se näyttää olevan helpoin tie laiskalle saada oikeanlainen artikulointi tekstinlukuun.

Sain työasioiden hoitoon vuoden alussa Symbian40 -puhelimen, Nokian 6233:n. Puhelimessa houkutteli teräskuori (joka todistetusti auttaa laitetta pysymään korjattavissa olevana pudotuksesta kolmannesta kerroksesta betonilattialle), radio ja mp3-soitin sekä 3G. Kamerakin siinä on.

Kiireisellä ihmisellä ei ole aikaa kuunnella podcasteja muuten kuin työmatkoillaan. Niinpä oli luontevaa, että hommattuani 2 GB:n microSD-kortin aloin käyttämään puhelinta podcast-soittimenani. Podcastit haen omalle koneelleni podracerilla, datasiirron puhelimeeni teen skriptilläni, joka yhdistää obexftp:tä ja gammua, siis teen hommat bluetoothilla, irdaa en jaksa odotella ja datakaapelia ei puhelimen mukana tullut.
Ensimmäiseksi kannattaa taistella gammun asetukset kuntoon. Puhelimen mac-osoitteen saa selville laittamalla se näkyviin ja vilkuilemalla komennolla hcitool scan

.gammurc
[gammu]
port = [macosoite]
connection = bluephonet
synchronizetime = yes
logfile = gammulog
logformat = textall
use_locking = yes
gammuloc = locfile
startinfo = yes
gammucoding = utf8
rsslevel = teststable
usephonedb = yes

Yleensäkin kannattaa viimeistään tässä vaiheessa tarkistaa että puhelin ja kone tykkää jutella toisilleen. Se onnistuu komennoilla sudo hcitool cc [mac-osoite] ja sudo hcitool auth [mac-osoite].

Tässä vaiheessa imaistaan podcastit koneelle ja mietitään millainen hakemistorakenne puhelimeen tai sen muistikortille halutaan, sillä niitä tarvitaan seuraavassa vaiheessa.

paiva=`date ‘+%Y-%m-%d’`
for dir in $HOME/podcasts; do
echo “käsitellään hakemistoa: ${dir}”
cd podcasts
for file in $( ls -S *.mp3 ); do
obexftp -b [macosoite] -c Muistikortti -c Podcastit -C ${paiva} -p ${file}
if [ $? -eq 0 ]
then
mv ${file} ${file}.bak
else
echo ${file}” ei siirtynyt.”
fi
done
echo “käynnistä puhelin uudestaan ja ota näppäinlukko pois päältä. Oletko valmis? [k/E]”
read OK
if [ “$OK” = ‘K’ -o “$OK” = ‘k’ ]
then
gammu –nokiaaddplaylists
sleep 5
gammu –deletefiles d:/predefgallery/predefplaylist/predefringtones1.m3u
sleep 5
gammu –deletefiles d:/predefgallery/predefplaylist/predeftones.m3u
sleep 5
gammu –deletefiles d:/predefgallery/predefplaylist/predefmusic.m3u
sleep 5
gammu –deletefiles d:/predefgallery/predefplaylist/predefalerttones.m3u
sleep 5
gammu –deletefiles d:/predefgallery/predefplaylist/predefringtones.m3u
cd ..
else
echo “yritä uudelleen”
exit 1
fi
done
exit 0

Ylläolevassa esimerkissä podracer on asetettu lataamaan podcastit hakemistoon ~/podcasts, ja skriptiä pyydetään siirtämään tiedostot kokojärjestyksessä, suurimmasta pienempään puhelimen muistikortin hakemistoon Podcastit siirtopäivällä nimettyyn alihakemistoon. Nokia 6233:lla on taipumus sammuttaa itsensä tietyn bluetooth-obex-datasiirtomäärän ylitettyään (en ole vielä saanut määriteltyä, mikä tuo raja on), joten skriptin kannattaa aloittaa datasiirto isommasta pienempään ja siirtää ne tiedostot, jotka se on siirtänyt tai jotka ovat puhelimen kaatumisen takia jääneet siirtämättä jollekin toiselle tiedostopäätteelle. Ne tiedostot, joita se ei ole kyennyt edes aloittamaan siirtoa, pysyvät *.mp3:ina. Siirron jälkeen ohjelma kysyy käyttäjää varmistamaan että puhelin on päällä ja näppäinlukko auki ja se luo soittolistat. 6233:een helpoin tapa luoda soittolistat oikein on antaa gammun selata kaikki hakemistot, luoda kaikista soitettavista tiedostoista soittolistat ja jälkikäteen poistaa ne, jotka ovat ylimääräisiä. Gammujen välillä on väliä 5 sekuntia, koska ohjelman päättymisen ja bluetooth-yhteyden katkeamisen välillä on jonkin verran viivettä.

Ai mitäkö minä kuuntelen?

# The C64 Takeaway
http://feeds.feedburner.com/C64Takeaway
# DistroWatch
http://distrowatch.com/news/podcast.xml
#LUGRadio
http://www.lugradio.org/episodeslow.rss
#LQ Podcast
http://feeds.feedburner.com/linuxquestions/LQPodcast
#naxos
http://www.naxos.com/podcasts/naxospodcasts.xml
# Aristoteleen kantapää
http://www.yle.fi/radiosoitin/podcast.php?channel=35&program=357
# Maailmanhistoriaa
http://www.yle.fi/radiosoitin/podcast.php?channel=35&program=471
# Sanakirja
http://www.yle.fi/radiosoitin/podcast.php?channel=35&program=463

GNOME-kehittäjät (ja ilmeisesti myös muutkin) ovat tulleet siihen tulokseen ettei /etc/network/interfaces ole kaikkein parhain tapa hallita nykyaikaisessa liikkuvassa verkkoinfrastruktuurissa verkkolaitteita ja niiden tietoja. Siksi on kehitetty NetworkManager, joka yleensä toimii ainakin auttavasti. Valitettavasti se vain ei ole aina kaikkein parhain vaihtoehto, olkoonkin että siinä on VPN-yhteydenteko tehty helpoksi kuin se proverbiaalinen junan vessan veto.

En ole itse pitkään aikaan käyttänyt NetworkManageria ja kun sitä viime viikolla kokeilin ja käytin peräti 4 (neljä) tuntia, menetin hermoni täysin. Kuinka voi olla mahdollista, että NetworkDamagerin kautta muodostettu WPA2/TKIP-yhteys yhteyspisteeseen katkeaa kahdesti minuutissa (oletettavasti useammin, jos NetworkManager onnistuisi luomaan yhteyden useammin), kuin komentorivin ja wpa_supplicantin kautta muodostettu yhteys samaan?

Loppujen lopuksi löin hanskat tiskiin ja säädin vpn-yhteyden toimimaan komentoriviltä ja palasin takaisin wpa_supplicantin käyttäjäksi. Löysinpä aiheesta kitistessäni wifi-radar -nimisen ohjelmankin.

Silloin tällöin iskee kummallinen halu testata jotain rikkomatta hyvin toimivaa käyttöjärjestelmäänsä. Tämän takia voi olla mukavaa ottaa käyttöön esimerkiksi VMware Player - VMwaren ilmainen virtualisointityökalu. Tällä versiolla ei voi luoda omia virtuaalisia käyttöjärjestelmiä, mutta niitä voi ajaa, jos saa sellaisen valmiina. Jos valmiita versioita ei kuitenkaan ole saatavilla, voi sellaisen luoda itse esimerkiksi ilmaisohjelmalla kuten qemu-img tai käyttäen maksullista VMware Workstation -versiota, jota voi kokeilla 30 päivän ajan.

VMplayerin saa erilaisille järjestelmille, joten Linuxilla, Windowsilla, NetWarella tai Solariksen x86-versiolla voi ajaa jotain toista käyttöjärjestelmää virtuaalisena.

Itse testasin vmplayeria asentamalla vmplayerin paketinhallinnasta (Linux pääjärjestelmänä), kirjoittamalla tekstitiedoston päätteellä vmx ja luomalla qemu-img:llä tilan uudelle käyttöjärjestelmälle. Tämän jälkeen vmplayerilla vmx-tiedoston käynnistäminen aiheutti virtuaaliselta cd-asemalta uuden käyttöjärjestelmän boottauksen.

Seuraavaa menetelmää käyttäen täytyy valita levyosio käyttöön, jolla riittää levytilaa tulevalle käyttöjärjestelmälle. Käytin testijärjestelmää varten 1G, vaikkakin se on turhan paljon testatessa Damn Small Linuxia. VMDK:n tekeminen qemu-img:llä (löytynee linuxille paketista qemu) on vaivatonta. Alla esimerkki Linux-komennosta, mutta saman voi tehdä Windowsilla qemu-img.exe-komennolla.
qemu-img create -f vmdk /installations/dsl/dsl.vmdk 1G ja halutulla editorilla luodaan vmx-tiedosto. Alla esimerkki vmx-tiedostosta nimeltä dsl.vmx.

#!/usr/bin/vmware
config.version = “8″
virtualHW.version = “4″
scsi0.present = “TRUE”
memsize = “512″
ide0:0.present = “TRUE”
ide0:0.fileName = “/installations/dsl/dsl.vmdk”
ide0:0.writeThrough = “TRUE”
ide1:0.present = “TRUE”
ide1:0.fileName = “/home/user/current.iso”
ide1:0.deviceType = “cdrom-image”
floppy0.startConnected = “FALSE”
floppy0.fileName = “/dev/fd0″
Ethernet0.present = “TRUE”
Ethernet0.connectionType = “bridged”
displayName = “Damn Small Linux”
guestOS = “Linux”
autostart = “poweron”
priority.grabbed = “normal”
priority.ungrabbed = “normal”
powerType.powerOff = “hard”
powerType.powerOn = “hard”
powerType.suspend = “hard”
powerType.reset = “hard”
ide0:0.redo = “”
ethernet0.addressType = “generated”
ethernet0.generatedAddress = “00:0c:29:34:69:12″
ethernet0.generatedAddressOffset = “0″
ide1:0.autodetect = “TRUE”
ide1:0.startConnected = “TRUE”
tools.syncTime = “TRUE”
checkpoint.vmState = “”
tools.remindInstall = “FALSE”

Yllä olevassa tärkeintä on muuttaa bootimagen polku (yllä esimerkissä /home/user/current.iso) ja vmdk-tiedoston nimi, muuten sen voi kopioida suoraan. Vmdk-tiedosto on yleensä samassa hakemistossa vmx:n kanssa ja päätettä lukuunottamatta samanniminen kuin vmx-tiedosto, jos ei muusta syystä niin tuo on helpoin tapa ymmärtää itse mitkä tiedostot kuuluvat yhteen.

Tämän jälkeen voi käynnistää juuri luodun vmx:n vmplayerillä komentamalla: vmplayer /installations/dsl/dsl.vmx ja nauttia uudesta käyttöjärjestelmästään (tai sen asennuksesta, jos käyttöjärjestelmäänsä ei aio käyttää virtuaalicd:ltä).

Kissaihmisille, jotka käyttävät Linuxia, löytyy hauska X-lelu oneko. Kyseessä kursorilisuke, jossa kissa juoksee kursorin, eli hiiren perässä. Tähän kun vielä lisää oikean kissan, joka yrittää napata ruudulla vilistelevän kissan kiinni niin saadaan hetkeksi liikettä ja hyvää mieltä. Onekossa on muitakin kuvia valittavana kuin valkoinen kissa, nämä saa esille vaihtamalla onekon parametreja.

Kuten yleensä, tämäkin kursorilisuke häiritsee enemmän kuin naurattaa hetken päästä, kun hiirtä kuitenkin tulee liikuteltua ja kissa senkun juoksee. Eikä se oikea kissa näppäimistölläkään paljoa ilahduta, jos täytyisi tehdä jotain hyödyllistä koneellaan.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, piti Habbo saada toimimaan Linuxissa. Testikoneessa Shockwave toimi Adoben sivuilla, mutta Habbon hauskuudet eivät. Nyt piti saada homma toimimaan Habbo-käyttäjän koneella ja itselläni oli tietenkin tunne siitä, ettei homma varmastikaan toimi.

Pessimistisellä asenteella liikkeellä ollessaan ei voi odottaa muuta kuin epäonnistumista. Silloin kannattaakin oikasta ja mennä siitä missä aita on matalin. Sen sijaan että oletusselaimessa toimisi Shockwave on Habbo nyt toiminnassa Winen kautta Mozilla-selaimessa. Käynnistämisvaikeuksiakaan ei voi olla, kun wine+Windows-Mozilla käynnistyy työpöydällä olevasta kuvakkeesta.

Tällä kertaa tein siis aikaisemmasta tutut asiat ilman mozpluggeriä. Toisin sanoen asensin vain winen ja Windows-selaimen (Firefox 2.0 ei asentunut, joten hain Mozilla-selaimen… sama asia, eri paketti) winen kautta, käynnistin kyseisen Windows-selaimen winen kautta ja tällä kertaa Shockwaven-liitännäisen asennus toimi suoraan selaimesta, ilman selaimen uudelleenkäynnistämistä.
Tämä taitaa olla oikea ratkaisu ensi kerralla kun vastaavaan törmään, operaatioon ei montaa minuuttia kulunut. Habbon toimivuuden testaaminen vienee saman verran aikaa kuin tarvittavien osien asennus…