langankierre

Taas on puoli vuotta vierähtänyt ja piti ihan miettiä blogin salasanaakin. Ei ole aikaa, ei käsitöille saati niistä kirjoittamiselle – tai sitten kyse on priorisoinnista. Viimeisen vuoden, parinkin aikana on moni muu asia ajanut käsillä tekemisen edelle.

Luin kuitenkin ihan vain jokusia päiviä, korkeintaan viikkoja, sitten paikallisesta journalistisesta julkaisusta mielipidekirjoituksen tekevistä ihmisistä. Ajatukset tuli silmäiltyä töissä kahvikupin ääressä varsin kursorisesti läpi, mutta se herätteli taas muistamaan itsekin käsillä tekemisen mielenterveydellistä arvoa. Minulle käsityöt ovat aina olleet terapiaa, ja varsinkin viime syksynä on monta kertaa ollut olo, että olisin todella terapian tarpeessa. Neuloessa uppoutuu omiin mietteisiinsä, tekeminen rytmittää ajatuksia. Ajatteleminen selvittää päätä. Ja on kiva samalla saada aikaan jotain. On kiva todeta, että osaa, ja voi yhä oppia lisää.

En tehnyt uudenvuoden lupauksia, mutta uudenvuoden tavoitteista keskusteltiin paljonkin. Olisi kai syytä lisätä tavoitteisiin vielä ajan varaaminen myös käsillä tekemiselle. Pitäisi vain aloittaa, loppu sujuukin sitten kuin itsestään. Jo päivittäisistä viisiminuuttisista kertyy aika paljon käsityöterapiaa koko vuoden ajalle.

Jonkun verran olen toki tehnyt hiljaisuuden aikanakin, yhden huivin sain paitsi valmiiksi, ehdin jo hukatakin. Ja tässä ihan vastikään valmistuneita:

Luna Moth Shawl, lankana Knitpicks Shadow ja puikot Karnaluks-reissulta shopatut Addin 4 mm pitsipyöröt.

Pinaatti- eli raglantunika, ohje mm. SK 3/2009. Lankana Tampereen kädentaitomessuilta viime marraskuussa heräteostosteltu Noro Kureyon Sock, puikot 4mm. (Kuvausassistentin puuttuessa henkarikuva saa piisata. Viisivuotiaasta voisi varmaan jo kouluttaa elävän mallin kuvaajan, mutta hänkään ei ole tällä hetkellä kotona. Sitäpaitsi järjestelmäkameran luovuttamista lapsen kätösiin täytyy varmaan nikotella ensin hetki…)

Jossain vaiheessa mietin jo koko bloggauksen lopettamista, mutta tännehän tämä kai mahtuu, siinä missä miljoonat muutkin puoliunohdetut sivut intternetissä. Ja kuka tietää, ehkä tämä on taas uuden aktiivisuuden alku ja juuri!

Ystäväni nörttiperheeseen luotiin lapsiprosessi. Kuvat puhukoot puolestaan:

Kaava Ottobre 3/2006 muokaten.

Sitten tein kortinkin hyödyntäen vuosikerta-käsintehtyä paperia vuodelta kahekskytjotain – olin kuvisleirillä ala-asteikäisenä:

En taida edes kehdata raportoida Karnaluks tai Liann Lõngad -ostoksiani. Saatoin ostaa mm. hieman paljon saumurilankaa *köh*, eli trikoovaatteita saa luvan syntyä lähiaikoina Paljon Lisää. Minähän siis olin se perfektionisti, jota nyppii käyttää vääränvärisiä lankoja – edes näkymättömissä saumoissa. Noh, sanotaanko vaikka, että sitä vaaraa ei taida enää olla. No niin, ja löytyi sieltä vaikka mitä muutakin…

Viime päivinä on tuntunut siltä että kesä meni jo. Siltä varalta ettei aito aurinko juuri enää näyttäydy, valmistui Pienemmälle aurinkohaalarit ja huomiovärinen t-paita housujen kaveriksi. Malli nukkuu ja kuvaajan laiskuus iski, joten räpsin nyt tällä kertaa vaan jotain.

Aurinkohaalarin kaava Ottobre 3/05, kangaskin on ihan samaa (vissiin jopa Ottobrelta muinoin tilattua Hilcoa, huolella kaappimarinoitua tämäkin) kuin lehden mallissa enkä modannu kuin henkseleitä ja kiinnityksen. T-paidan kaava Ottobre 3/06, tätä modasin hiukan enemmän.

Kun sire irkissä pisti tilaten minanamnband.se:sta nimikointinauhoja omille luomuksilleen, visa vinkaisi täälläkin. Tuleehan tosta nyt vallan pro piste i:n päälle.

Neppikone on kyllä kätevä, ei ollut hukkaostos vaikka aina välillä sitä alkaa laskeskella että kuinkakohan hirmuisen kalliiksi nämäkin haalarit ovat yhteensä tulleet, jos kaikki kone- ym. hankinnat lasketaan vaatteen tuotantokustannuksiin mukaan… pääsenköhän harrastukseni kustannuksissa plussalle koko elinikänäni, epäilen.

Taskuidea on kyllä kiva, suoraan ohjeesta, miksen itse ole keksinyt tällaista?

Puseron kangas on jotain Marimekon jämäpaloja, muistaakseni vikeltä joskus ikuisuus sitten saatua. Tartteeko mainita siitä kaappimarinoinnista enää erikseen? Noniin, kuosi on vissiin Jokeri, ja niin kovin isoraporttista että eihän se tässä erotu. Sommittelin tuon kiehkuran tuohon kuitenkin ihan tahallani.

Itselleni tehdyille vaatteille tartteisin hovikuvaajan ennen niiden mahdollista polkkausta. Ja jotain omasta mielestäni varsin huikeeta valmistui eilen, mutta täytyy vielä odotella hetki ennen sen virallista raportointia, se kun on menossa Lahjaksi.

Ooh, olen Blogostanian kartalla taas. En ole jaksanut/saanut aikaiseksi tutkia blogin skandiongelmaa näköjään lähes puoleen vuoteen, mutta eipä ole ollut mitään polkattavaakaan, sekä neulepuikot että ompelukoneet ovat pölyttyneet nurkissa kau-an. On vissiin ollut liikaa muuta Elämää. Viimeisin vuosi ja risat on ollut etenkin mielenkiintoinen, Hyvin Paljon on tapahtunut eikä tulevaisuus näytä sen seesteisemmältä. Riippuu päivästäkin suhtaudunko tähän epätietoisuuteen positiivisen jännittyneesti vai ahdistuneen turhautuneesti, mutta paljon kivojakin asioita on tapahtunut ja eiköpähän tapahdu jatkossakin.

Joka tapauksessa, skandiongelma ehjääntyi Wordpressin uudessa päivityksessä ihan automaagisesti eli lopulta ei tarvinnut edes jaksaa säätää. Ja se kadoksissa ollut tekeminen ja luovuuskin on löytynyt, viimeisen parin viikon aikana on ommeltunut 2 hametta, 4 trikoopaitaa, lapsen tuulitakki, mekko, farkkucaprit ja samettihaalarit.. Lisäksi ikuisuus-Ene on valmistunut ja onpa tuolla jotkut lapsen villasukatkin valmiina. Kuvia on vielä hintsusti, mut lisäilen varmaan lähiaikoina, ainakin noista kuvauksellisemmista, perustrikoopaidoissa nyt ei sinänsä ole mitään uutta ja jännää.

Tässä kuitenkin pari kamerasta jo löytynyttä:

Tuulitakki, kankaat Nokian Kauppahuoneelta, vuorin trikoo Triteksiltä. Kaava SK 08/07.

Kuminauharypytysmekko, tällaisia minunkin äitini tehtaili mulle kun olin pieni. Ohje jostain aika tuoreesta SK:sta, olisko peräti ollu uusin. Rypytykset kyllä ompelin eri tavalla kuin ohje väitti. Sire tiesi aiheeseen hyvän tutoriaalinkin verkosta. Kangas on huolella kaappimarinoitua; ostettu joskus 15 vuotta sitten edesmenneestä Palahallista Tampereen Hämeenkadulta.

Tästäpä alkajaisiksi, enköhän mä nyt aktivoidu kun valmistuneita juttuja odottaa kuvaajaansa, blogi on ehjääntynyt, inspiraatio löytynyt ja Karnaluks-retkikin tiedossa ensi viikolle…

Muoks: Uutta testiä kehiin.

Muoks again: Ooh, nyt toimii .

Pistin paivittaen ja sain paitsi kuvat, myos skandit uusista postauksista riki. Tilanne tiedostettu mutta saa nahda milloin ehdin fiksata. Hyvin alkaa taas taa varovainen blogin olemassaolon muistaminen…

Edit: no nyt ne kuvat toimii muttei ihan niinku pitas. Skandit viela rikki.

Nämä valmistuivat jo jokin aika sitten, mutta kuvaaja laiskottelee.

Conwy Socks Nancy Bushin kirjasta Knitting on the Road. Lankana #neulonta-kanavan jouluyllärivaihdossa lahjapaketista paljastunut Hjerten Sock 4 beige, puikot 2,25 mm.

Iso mallitilkku purkaantui, neuloin kiltisti pari oikeaa mallitilkkua ja aloitin hihaa uudestaan. Samalla sain Vision Silke-Tweedillekin ja neulaisin siitäkin mallitilkut. Hillitön inspis, pitkästä aikaa. Voikunolisikeskeytymätöntäneuleaikaa.

Riikka oli toivonut applikaatio-rautalankaa. Ei mitään havaintoa teenkö itse “oikein”, ja mistä olen applikointitapani napannut. Liekö painunut alitajuntaan jostain, sillä tuskin tuo nyt täysin itse kehitetty tyyli on. Yritän kuitenkin seuraavan työn kohdalla ottaa vaihekuvia systeemiä selvittämään.

Taisin vihdoin päästä vauhtiin! Tekaisin samalla kaavalla pari puseroa lisää tytön akuuttia syysvaatepulaa helpottamaan:

Kukkapaita ja…

kovin “uusretro” (mikä sanahirviö) omppupaita.

Kaavat siis reippaalla kädellä muokaten uusimmasta Ottobresta, kankaat ostettu Triteksiltä joskus muinoin ja kukkapaidan applikaatio vapaalla kädellä piirtäen. Ompeluinspis vain lisääntyy, taisin just luvata tehdä kaverin muksuillekin pari paitaa, ja sitten tuolla olis kangasta ja malli-idea kohta yksivuotiaan samettihaalariin…

Myös neulerintamalla tapahtuu: tässä on tulossa villatakin hiha metodilla “näin-ei-ainakaan-saisi-tehdä”, eli illan pimeinä tunteina kaivoin puikot ja lankakerän, arvoin silmukkamäärän ja aloin neuloa. Ilman oikeita tiheyslaskelmia tai edes kunnollista suunnitelmaa. Neulon siis isoa mallitilkkua…

Duchessin ompelukoneostosten innoittamana sain orastavan inspiraation ja tekaisin prinsessaikäiselle paidan.

Trikoot Kaapin Kätköistä, värit ja kuvioaihe prinsessaikäisen valitsemat. Kaavat oli Ottobren uusimmasta numerosta, paitsi että näyttelin niille lopulta mittanauhaa ja saksia sen verran, että niitä kai voisi sanoa pikemminkin omikseni. Levensin mallia ja madalsin hihanpyöriötä, noin niinku muunmuassa.

Ahkeruuden puuskassa väänsin pienemmälle neidille pari ikuisuuden puolivalmiina odotellutta flanellivaippaa loppuun:

Ja kiitos Tapion Kaupassa tänään pyörähtäneen Pauliinan, joka diilasi minulle lahjakortillisen lankaa (kiitos #neulonnan snyssijät), pääsin tänään silittelemään näitä:

Prinsessaikäinen on tulossa selkeästi myös heppaikään, koska seuraavassa puserossa pitäisi olla pollen kuva. Perhonenkin sentään kuulemma kelpaa. Molemmat neidit tarvitsisivat kovasti vaatetta, joten toivomme ompeluinspiraation ylläpysymisestä olkoon korkealla!